Lowride2010 Eräänlainen matkakertomus   Tapahtumaan mukaan ja Peurunkaan majoittumaan pystyi saapumaan jo keskiviikkona 21. heinäkuuta. Tulin paikalle silloin, otin huoneen ja lähdin katselemaan tuttuja. Olihan siellä muutama jo paikalla. Meille oli annettu majoitustilat kahdesta rivitalotyyppisestä rakennuksesta, joiden väliin jäi mukava kuja. Sieltä löytyi jo parkattuna muutama tuttu ja pari ihan vierasta nojapyörää. Totesin oman pyöräni jarrujen tarvitsevan huoltoa rannikon tasaisten jälkeen, joten vaihdoin jarrupalat eteen ja korjasin takajarrun palojen säädöt kohdalleen. Mäkisessä maastossa ei ole mukava ajaa jos joka alamäessä pitää valmiiksi jo alkaa hidastella ollakseen varma turvallisuudestaan. Kuten kuvasta näkyy, siellä pääsi testailemaan erilaisia pyöriä. Greenspeed on yllättävän ketterä, kun 16" renkaat pääsevät kääntymään hyvin.   Torstaina 22. heinäkuuta tapahtuma varsinaisesti alkoi. Maittava aamiainen hotellin seisovasta pöydästä antoi energiaa pitkälle. Avajaiset pidettiin hotellin pihalla ja siinä samalla joku vielä teki vähän rengastöitä muiden ihaillessa säätä ja ajokkeja. Pihalla tavattiin tuttuja, tutustuttiin uusiin tulijoihin ja ihmeteltiin erilaisia pyöriä. Mukana oli runsaasti uusia kulkunauvoja, kaksi- ja kolmipyöräisiä. Viimehetken korjauksia tehtiin ihan lähtöhetkille asti. Muut hotellivieraat kävivät ihmettelemässä pyöriä ja porukkaa. Tämän kesän ilmiö hotellissa näytti olevan saksalaisten turistien joka-aamuinen aamiais- ja liikkeellelähtöruuhka. Bussi ei odota, ole nopea tai jää Nordkapp käymättä...   Tielle päästiin kahdentoista aikoihin. Ajoimme Jyväskylää kohti letkassa ja ihailimme uutta pyörätietä. Se on niin hyvä, että siellä käydään kauempaakin esim. rullaluistelemassa. Matkalla  käännyimme Vaajakoskelle päin sopivasta tienhaarasta. Naissaaressa pidimme kahvittelutauon, jonka aikana paikalla kävi myös invapyörällään paikallinen pyöräilijä. Jori onnistui kolauttamaan pakoputkipyörästä jousituksen toimintaa hoitavat narut poikki, joten hän käytti ensimmäisen tauon pyörän uudelleen ajokuntoon virittelemiseen. Kuvassa kyseessä vaihteiston säätäminen. Mitäs sitä hankalasti kumarrellen kun pyöränkorjausasento maaten on näin mukava.   Vaajakoskelta matka jatkui ysitietä itään. Seuraavaa pysähdyspaikkaa ennen oli kunnon alamäki. Siinä minä sain nopeudeksi ilman polkemista 57 km/h, mutta parhaiten rullaavat olivat saaneet yli 70 lukemia. Tauko Lievestuoreella pidettiin huvipuiston liepeillä. Halukkaat kävivät tutustumassa pelikonemuseoon ja matka jatkui. Pitkä reissu oli suunniteltu välille Lievestuore-Simuna-Laukaa , mutta me otimme toisen Jukan kanssa suoran suunnan kohti Laukaata.   Pienemmällä tiellä oli ihan mukava pyöräillä kahdestaan. Liikennettä oli vieläkin runsaasti, mutta ei haitaksi asti. Mietimme vielä tien pienentyessä ennen Vihtavuoren taajamaa, löytyisikö jostain jäätelökioski. Ei löytynyt, huomasimme olevamme perillä Peurungassa ja mittarissa oli 70 kilometriä ja metrit päälle.  Helteisen päivän päätteeksi ehti käydä vielä uimassa läheisellä uimarannalla. Sitten seisovaan pöytään taas tankkaamaan päivän aikana hävinneet energiat takaisin. Iltaa istuskelimme majoitusrakennusten väliin jäävällä kujalla, josta muodostui oikea ”LowRide alley”. Erilaiset pyörät ja tarinat liikkuivat vapaasti kiinnostuneiden kokeilijoiden ja kuulijoiden keskellä. Pyöriä testailtiin ja vaihdeltiin paljon tapahtuman aikana. Tämä oli ainakin minulle parasta antia koko jutussa. Kuulemani tarinat valaisivat muutamia ongelmia, joita olen miettinyt vuosia. Sain hyviä vinkkejä pyörän korjaamiseen ja varustamiseen. Yksi toimintamuoto kujalla oli itse tehtyjen (ja tehdaspyörienkin) virittely paremmin toimivaan kuntoon. Melkein mihin tahansa vaivaan tuntui löytyvän idea ja työkalu, jolla sen voi toteuttaa.  Myös apua erilaisten töiden tekemiseen löytyi hetkessä.   Perjantaina 23.7. lähdimme aamulla hyvissä ajoin kohti Jyväskylää. Ajelimme rauhassa päätietä ja ihmettelimme miksi siitä puuttuu pätkä pyörätietä muuten selkeästä kokonaismatkasta. Kaupunkiin oli upea lasku, jonka päätteeksi on vanhan nelostien kaupunkiintulokohdassa. Siitä siirryimme torille ihmeteltäväksi. Torilla meitä kävi katsomassa moni. Lähikojun mamma kävi myös avautumassa siitä, että torilla ei saa pyöräillä. Totta, mutta sen voisi sanoa monellakin tavalla niin, että myynti säilyisi siinä ohella. Emmepä häneltä paljoa ostelleet...   Torilta ajoimme letkana keskustan eteläreunalle Alvar Aalto –museoon. Siellä kiersimme upean kokoelman arkkitehdin töitä ja elämää esittelevässä näyttelyssä. Pihalla esiintyivät taas erilaiset ajokit ja niiden pienet parannukset. Pitkä reissu lähti Säynätsalon suuntaan ja minä lähdin paikallisen nojailijan kanssa kiertämään Jyväsjärveä. Kierroksen jälkeen kahvit sataman kuppilassa ja eturengas Tikkakosken suuntaan. Tällä välillä paikallisopas oli todella tarpeen. Kaupungissa on todella hyvä pyörätieverkosto, josta puuttuvat kokonaan opasteet ja osittain pinta. Tikkakoskella kävin ilmailumuseossa, jossa olen käynyt viimeksi ehkä 15 vuotta sitten. Muistaakseni pojat olivat molemmat alle vyötärön korkuisia ollessani siellä edellisen kerran. Näyttely oli monipuolinen ja sen käveleminen läpi tunnissa teki kyllä aika pahasti väkivaltaa kokonaisuudelle. Piti kuitenkin ehtiä Peurunkaan päivälliselle, joten matka jatkui Leppäveden kautta sinne suuntaan.  Illalla kävin vielä kokeilemassa kylpylää. Siellä on jännnä pyöreä allas, jossa vesi virtaa hiljalleen. Molemmissa reunoissa uidaan oikeaa laitaa, joten pidemmän kierroksen muutenkin uivat joutuvat vielä ponnistelemaan virtaa vastaan. Pikkualtaassa oli hyvät vesihieronnat, kylmävesialtaassa kylmää ja saunassa kuumaa. Ahhh.   Lauantai oli ohjelmoitu enemmän muisteluihin ja opettavaiseen ainekseen. Aamusta katsottiin videoita, kuunneltiin luentoa nojapyöränrakentelusta ja tutustuttiin tuotteisiin. Esittelyssä olivat sähkömoottorit ja napavaihteistot. Lounaan jälkeen siirryimme kujalle takaisin testailemaan myöhemmin paikalle tulleita ajokkeja. Sieltä löytyi uusia trikejä, yksi soutupyörä ja ihmeellinen laite jota kutsutaan jumalaudaksi. Hauska laite, kunhan oppi ottamaan rennosti ja polkemaan vauhtia käsillä siinä samalla. Joo.   Ohjelmassa oli myös Rohloff-vaihteiston öljynvaihtonäytös. Enpä ollutkaan ennen nähnyt moista, hyvin opettavaista ja kiinnostavaa. Pihalla pääsi kokeilemaan myös kyseisellä vaihteistolla varustettua maastopyörää. Ihmeellistä, kuinka monta pykälää 14 vaihteen napavaihteessa on kun on tottunut kahdeksaan tai seitsemään kääntöön… Omasta Sinneristäni otettiin ohjaustangon keskusta auki. Siihen on ilmestynyt ohjauksen keskiasennon kohdalle pieni klapsahdus joka keskittää eturenkaan aika tukevasti. Ohjauksen keskeltä paljastui kaksi laakeria, joiden tunsi ihan sormilla kuluneen vaihtokuntoon. Nytpä tietää mitä hakea esim. SKF:ltä.   Illallinen oli katettu järven rantaan katokseen. Siellä oli tarjolla makkaroita, salaattia ja leipää juomineen ja muisteluksineen. Seuraavan vuoden LowRide tulee olemaan Mäntyharjulla heinäkuun kolmena ensimmäisenä päivänä. Siihen sisältyy mahdollisuus ajaa Tour de Mäntyharju lyhyenä tai pitkänä. Aamuun ei sitten jäänytkään paljon muuta kuin syöminen ja kotiin lähteminen.   Tässä lopussa on ylijääneitä ajokkien kuvia, joita en saanut mahtumaan juttuun. Katsoo ken on kiinnostunut.